Kreikan asia on meidän

Euroopan parlamentissa on tällä hetkellä vireillä erittäin merkittävä, niin sanottu troikka-raportti, jonka tarkoituksena on arvioida Troikan toimintaa EU:n kriisimaissa. Raporttiin on tullut roimasti lisäyksiä , 915 kappaletta, joista käytiin talousvaliokunnan viime keskiviikkoisessa kokouksessa tiukka keskustelu. Yleisesti ottaen siinä käyty keskustelu oli asiallinen, vaikka muutama valiokunnan jäsen selvästikin haluaa keskittyä syntipukin löytämiseen omaa vastuutaan paetakseen. Samantapaisena vastuun pakoilemisena koen Paavo Arhinmäen ja hänen ruotsalaisen kollegansa syytökset Olli Rehniä kohtaan. Herrat väittävät Rehnin olevan henkilökohtaisesti vastuussa Kreikan ja Portugalin työttömyyskriisistä.

Olen tammikuussa vieraillut Kyproksella, Kreikassa, Irlannissa ja Portugalissa.
Voin vakuuttaa, että Kreikan ja Portugalin juuri ja juuri konkurssia vailla olevat taloudet eivät ole Rehnin sen enempää kuin EU:n aiheuttamia. Pelkkä ajatus siitä että talousvaikeudet olisivat riistäytyneet hallituksien käsistä pelästyttää. Jos Kreikka olisi joutunut perumaan kaikki maksunsa ja sen jälkeen joutunut eurovyöhykkeen ulkopuolelle siitä olisi ollut seurauksena todellinen sosiaalinen katastrofi. Syriza pitää tätä vaihtoehtoa parempana, mutta pystyy siihen ainoastaan koska eurooppalaiset naapurit tulivat kriisilainoilla väliin. En itse asiassa usko että Arhinmäki pitää tätä skenaariota parempana vaihtoehtona, mutta mopo pääsi karkutielle Ruotsin vasemmistopuolueen toverillisella avulla.

Suomi on osallistunut jokaiseen tähänastiseen tukipakettiin auttaakseen hädässä olleita jäsenmaita. Ruotsi ei ole vielä kertaakaan osallistunut näihin.

Kriisimaiden pelastusoperaatio ei todellakaan sujunut ongelmitta. Harva talousguru aavisti tämän alkuhetkillä, että Eurooppa samanaikaisesti joutuisi syvimpään sodanjälkeiseen kriisiinsä. Kriisinhallintaan ei löytynyt valmiita rakenteita eikä suunnitelmia, joten virheitä on tapahtunut – monella taholla.

Arhinmäen ja Sjöstedtin on kuitenkin muistettava, että emme olisi tässä tilanteessa, elleivät useat maat jo pidemmän aikana olisivat eläneet yli varojensa. Vuonna 2009 Kreikan budjettivaje oli 15,7 % ja julkinen velka 129,7 % bruttokansantuotteesta. Siitä ei voi Olli Rehniä syyttää. EU:n ja Suomen velvollisuus on auttaa ystäviä, mutta ystäville tulee olla myös rehellinen.

Kreikan tapauksessa haasteena oli saada talousarvio tasapainoon. Tässä on osittain onnistuttu., Mutta hinta – varsinkin sosiaalisten menetysten kannalta – on ollut kova. Ratkaistava ongelma on kuitenkin paljon suurempi kuin Arhinmäki tai hänen ruotsalainen kollegansa haluavat nähdä tai ymmärtää. Maa, joka huonon hallinnon ja heikon talouspolitiikan kautta, joutuu läpiglobalisoidussa maailmassa finanssivirtojen ulkopuolelle, on aika entinen maa. Siinä maassa ei ole mitään sosiaalipolitiikkaa. Olisivatko Arhinmäki ja Sjöstedt suosineet tätä ratkaisua?

nilstorvalds
Helsinki

RKP:n europarlamentaarikko. Kolmannen polven journalisti. Innokas keskustelija - mutta asiasta. Viime aikoina harrastanut ennenkaikkea talouskriisin syitä ja seurauksia. Toimittanut aiheesta kirjasen joka ilmestyy lsekä ruotsiksi että suomeksi.
Suurten ikäluokkien lapsi. Viiden lasten isä ja kohta kuuden isoisä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu