Vielä kerran Kreikasta ja kriisistä
Hieman innostuneena edellisen kolumnin laajasta vastakaiusta ajattelin jatkaa aiheen käsittelyä. Vastustavat mielipiteet eurosta ja Kreikan – ja Portugalin – kriisistä jakautuu, karkeasti ottaen, kahteen luokkaan. Toisella laidalla ovat ne vasemmistolaiset, jotka pitävät uusliberalismi kriisin varsinaisena aiheuttajana ja siitä syystä yrittävät löytää ulospääsyn uusliberalismin otteesta.
Toisella laidalla olat taas ne myöhäisnationalistit, jotka uskovat että maat pärjäävät omillaan ja tulisi sillä tavalla pärjäämään.
Vasemmistolaista kritiikkiä parhaiten on ehkä Wolfgang Streeck kirjoittanut kirjassaan ”Gekaufte Zeit” (Vastapainolla on sopimus kirjan kääntämisestä). Streeckin kirja synnytti Saksassa mielenkiintoisen keskustelun johon Jürgen Habermas katsoi aiheelliseksi osallistua. Streeckin johtopäätös oli että eurosta on päästettävä eroon koska se pakottaa liian julmiin talouspoliittisiin korjausliikkeisiin. Habermas piti tätä lähinnä jonkinlaisena kieltäytymisenä eurooppalaisuudesta.
Mielenkiintoinen jatko tälle saksalaiselle vasemmistokeskustelulle tuli die Linken äskeisessä puoluekokouksessa. Keskustelun jälkeen puolueen eurovaalimanifestissa ei ollut enää vaatimusta euron lopettamisesta. Väittely Alternative für Deutschlandin ”jättäkää-euro”-teesien ympärillä oli pakottanut miettimään mitä kassia tai lippua he kantoivat.
Toisella laidalla väittelevät eurooppalaiset solipsistit. Heidän moraalinen kanta on – juuri ja juuri – ymmärrettävissä. Lähtökohta on samanlainen kuin 1950-luvun keskusteluissa: pärjäsimme yksin talvisodassa, melkein yksin jatkosodassa, maksoimme sotakorvaukset ja pärjäsimme yksin omassa pankkikriisissä. Ongelma on vaan siinä että sellaista Suomea tai maailmaa ei vaan ole.
Toisessakin mielessä keskustelussa on vähän vanha kaiku askeleissa. Kun me 1960-luvulla väittelimme, että kehitysmaita on autettava, vastaan tuli aina että hoidetaan omat asiat ensin. Me olimme mahdollisesti auttamisen tavoista vähän väärillä jäljillä, mutta Raamatullinen ”se joka auttaa näitä pienimpiä veljiäni, auttaa myös minua” on kuitenkin pätevä moraalisääntö vielä meidän maallistuneessa elämänpiirissämme.
1978 vastuulliset eurooppalaiset johtajat ymmärsivät että aggressiivinen devalvaatio tilapäisten etujen varmistamiseksi on kaikille tuhoisa tie. Siitä alkoi päätösten sarja, joka sitten johti euroon. Tarkoituksena oli siis synnyttää jäykkä valuuttaraami, joka ei taipuisi edes tavalla kuin ”käärme tunnelissa”.
Mistä sitten ongelmat?
Samaan aikaan kun tämä jäykkä raami veisteltiin globalisaation vaikutukset voimistuivat arkipäivän talouden pinnan alla. Portugali ja Kreikka ovat tässä erityisen hyviä esimerkkejä. Nämä maat sopeutuivat globalisaatioon erityisen huonosti. Ne olivat globaaleissa ja eurooppalaisissa arvoketjuissa hyvin alhaalla ja joutuivat siksi kovimpaan kyytiin. Tämän rakenteellisen heikkouden päälle ajoi sitten 2000-luvun finanssikriisit. Maiden kriisit eivät siis ole edes ensisijaisesti euron kriisi (mutta kyllä euroalueen kriisi). Jossain mielessä se on politiikan tekemisen kriisi, mutta missä mielessä?
Huomattava osa sopeutumisesta globalisaatioon tapahtui tuotannon ulkoistamisen kautta. Niin tapahtui sekä nykyisissä kriisimaissa että Suomessa. Pohjois-Karjalasta häipyi kännykkäkuorien valmistaja vähän äänin halvan työvoiman maihin. Arvoketju-ajattelun kannalta tämä oli tietenkin onnetonta. Lopputuloksena Suomen osalta näemme, että varsinainen tuotanto on enää 15 prosenttia BKT:sta. Se osoittaa että olemme samassa kriisikierteessä kuin monet muut eurooppalaiset maat.
Olen juuri tästä syystä viime aikoina toistamalla toistanut että Eurooppa – ja sen myötä Suomi – tarvitsee eurooppalaista rakenne- ja teollisuuspolitiikkaa. Siinä olisi auttanut jos eurooppalaiset hallitukset EU:n budjettiraamien teossa olisivat osoittaneet kykyä katsoa eteenpäin. Kaikki olivat kuitenkin erilaisten isojen jytkyjen pelästyttämiä. Mutta iso jytky ei ole mitään muuta kuin taaksepäin katsomista.
Herranjumala, tämä mies siis arvioi Troikan onnistumista europarlamentissa. Kumoan tämän tekstin rivi riviltä myöhemmin illalla.
Ilmoita asiaton viesti
Olihan taas Juhanilta ala-arvoinen kommentti ilman mitään asiaperusteluja. Iltakin oli ja meni jo ja vaihtui seuraavaksi päiväksi.
Ilmoita asiaton viesti
Taas? Ala-arvoinen? Mikä siinä oli ala-arvoista? Sinäkö sen määrittelet? Millä lihaksilla? Enkö muka aina perustele, ja nyt sanoin, että palaan myöhemmin? Olen pahoillani, että vastaus viipyi – tässä hyvinvointiyhteiskunnassamme omaiset huolehtivat dementikoista ja yhteiskunta Commerzbankista.
Jos puen tästä lyhyen virren kauniin, mielestäni on kuvottavaa, että vanha SKP/SKDL/Rauhanpuolustajat jne veteraani (henkilöön menevää, mutta so what, oleellinen havaintohan se) on vaihtanut yhden fantasiamaailman toiseen. Hän ohittaa taloudelliset näkökulmat kokonaan ja kääntää asian filosofisten näkökulmien dominoimaksi. Jos ei ole muita työkaluja kuin vasara, kaikki näyttää naulalta. Torvaldsin mielestä kun Kreikkaan on lähetetty rahaa, se on ollut Kreikan tukemista. Hän ei halua nähdä sitä seuraavaa liikettä, eli mihin ne rahat sen jälkeen menivät. Kreikan tukipaketeista vain murto-osa jäi Kreikkaan. Suurin osa varoista siirtyi velkojapankeille, pääasiassa ranskalaisille ja saksalaisille pankeille.
Sen takia Nilsin koko premiissi on täysin virheellinen – hän kääntää tämän yhteiskunnalliseksi kysymykseksi ja vetää kehitysavut ja kaikkea muuta aivokuollutta vertauskuvaa tähän mukaan. Tuo on kolmisen vuotta sitten vanhentunutta retoriikkaa, eikä tuota keskustelua käydä enää missään muualla kuin fantsuttelijoiden kokoontumisajoissa.
Nils ei ymmärrä modernin kaupankäynnin periaatteita tai taloustieteiden alkeita. Kun jotain lahjoitetaan johonkin, yleensä taustalla on ajatus siitä, että se on molemmille osapuolille hyväksi. Altruismi on itsekkyyden jalostunein muoto, vai mitä?
Kun 90-luvun lamassa Suomi oli pakotettu noudattamaan Saksan mittojen mukaista korkopolitiikkaa, kiitos Saksan silloisen huonon talouspolitiikan ja Suomen ERM-kurssikytköksen takia, tuliko Saksa sanomaan ”anteeksi” ja tuomaan lisäpääomituksia vastikkeetta pankkijärjestelmäämme? Entä Espanjaan tai Italiaan? Ei tullut.
Nils menee solidaarisuuden halpaan – hän ei näe eikä tunne niitä kaksoisstandardeja, joiden kautta suurvaltapolitiikkaa pyöritetään. Hän ei taatusti ole perehtynyt siihen, miten Saksa ja Ranska painostivat IMF:ää antamaan siunauksensa Kreikan tukitoimille.
Eräs tunnettu populisti sanoi, ”…pienellä valtiolla ei ole varaa sankarilliseen itsemurhaan, ei edes Euroopan yhdentymisen sinänsä oikean päämäärän takia.” Jos Suomi tukee Saksan ja Ranskan pankkeja ja roikkuu mukana valuuttajärjetelmässä ja pankkiunioneissa henkihieveriin asti, kuka meidät pelastaa?
Suoritettuja toimenpiteitä pitää arvioida etukäteistietojen (mitä tuolloin tiedettiin), tavoitteiden, kustannusten ja vaihtoehtoisten toimintatapojen valossa. Hyvää iltalukemista Nilsille olisi esim. EU- ja euromyönteisen Bruegel-hautomon tuore raportti: ”The Troika and financial assistance in the euro area: successes and failures” http://www.bruegel.org/publications/publication-de…
Kriitisempiä käsityksiä varten erityisesti IMF:n huoraaminen Kreikka-tapauksen yhteydessä: http://online.wsj.com/news/articles/SB100014241278…
Tänään, kun IMF on itse tunnustanut tulleensa painostetuksi ja rikkoneensa omia sääntöjään, kun vuodetuissa IMF:n pöytäkirjoissa IMF:n jäsenmaiden edustajat ovat huutaneet naama punaisena vuonna 2011, että tukipaketit ovat läpinäkyvää tukea Keski-Euroopan pankeille, kun käytännössä koko ekonomistikunta, joka ei ole poliittisesti nimitetty tai töissä kyseisissä pankeissa kertoo samaa tarinaa, enää ei mene läpi persukortin, solipsismin tai ”vuoden paikallistoimija”-palkintojen heiluttelu.
* * *
Lasse: Turhaan sinä minulle vihaa pidät – jos loukkaannut siitä, että olen aggressiivinen ja haastan väittelyyn, se on ihan sinun asiasi. Ei ole pakko osallistua.
Sinulta taisi mennä kokonaan ohi havainto, että olen liberaali. En ole varma, mutta oletan, että itse olet liberaalin lisäksi itävaltalaislibertaari. Mm. suhtautumisesi erittäin kielteisesti rahanpainamiseen kielii tästä, tai sitten se oli vain merkki siitä, että et tunne rahapolitiikkaa tai makrotaloutta. Ihmettelen aina henkilöitä, jotka ovat omasta mielestään melkein kaikkien alojen asiantuntijoita. Toivon, että sinä et ole sellainen.
Jos huomasit, listasin sen oman korjausohjelmani, sekä vastasin viimeiseen viestiisi. Jos jätät keskustelun siihen, sekin on fine. Ja olin ihan tosissani sen 90-luvun alun ERM-kriisin suhteen – suosittelen lämpimästi tutustumaan Saksan rooliin silloisessa kriisissä. Koska tällä kertaa on jälleen sama tilanne, pienellä variaatiolla. Ja juuri siksi toistamme täsmälleen samat virheet.
Ilmoita asiaton viesti
”Streeckin johtopäätös oli että eurosta on päästettävä eroon koska se pakottaa liian julmiin talouspoliittisiin korjausliikkeisiin. Habermas piti tätä lähinnä jonkinlaisena kieltäytymisenä eurooppalaisuudesta.”
Eivätkö siis Englanti ja Ruotsi hyväksy eurooppalaisuutta kun eivät ota euroa käyttöönsä?
Ilmoita asiaton viesti
”Olen juuri tästä syystä viime aikoina toistamalla toistanut että Eurooppa – ja sen myötä Suomi – tarvitsee eurooppalaista rakenne- ja teollisuuspolitiikkaa.”
Tässä ollaan tulevaisuuden rakentamisen ytimessä. Tarvitaan mielestäni samanlaista henkeä kuin 80-luvun puolessa välissä. Silloin keskieurooppalainen elinkeinoelämä lähti ajamaan tiiviimpää integraatiota – pääsyynä USA:n ja Japanin karkaaminen globaalissa kilpailussa. Tässä onnistuttiin.
Sanalla sanoen tarvitaan yhtenäinen elinkeinopoliittinen (rakenne ja teollisuus sisällä) visio (ainakin keskusteltavaksi) tilasta, missä halutaan olla vuoden 2030 tienoilla.
Ilmoita asiaton viesti
Samaa mieltä, Turunen. Tässä asiassa ei välttämättä kannata odottaa, että EU jotain saisi aikaan. Eikä ehkä myöskään odottaa hallitustenvälisiä toimia. Jos asian joku ratkaisee, se on EKP ja yrityselämän pyöreä pöytä. Valtioiden sosiaalinen kontrakti alkaa olla melkoisen heikossa hapessa. Mikään ei estä elinkeinoelämää luomasta tilalle omaansa.
Ilmoita asiaton viesti
Onhan Torvaldsilta taas kerran uskomatonta sosiaalisen median väärinkäyttöä ja väärinymmärrystä!
Jos herralla ei ole kanttia osallistua edellisen kirjoituksensa herättämään,ja varsin tarkkaan sekä kriittiseen keskusteluun, niin eikö kannattaisi pysyä kokonaan poissa näiltä tämän ajan kansanvallan alttareilta?
Ilmoita asiaton viesti
Nils Torvalds:
”Toisella laidalla ovat ne vasemmistolaiset, jotka pitävät uusliberalismi kriisin varsinaisena aiheuttajana ja siitä syystä yrittävät löytää ulospääsyn uusliberalismin otteesta.
Toisella laidalla olat taas ne myöhäisnationalistit, jotka uskovat että maat pärjäävät omillaan ja tulisi sillä tavalla pärjäämään.”
Tätä Torvaldsin kuvitelman mukaista jakoa nyt ei vain ole: vasemmisto vs. myöhäisnationalisti. Minne hän sijoittaa perusteellisesti ajattelevat ja laajasti sivistyneet keskustelukumppaninsa?
Minne hän sijoittaa asia-argumenteilla keskustelevat ihmiset, vai eikö hän kykene seuraamaan sitä keskustelua? Ihmettelen, mitä olisi Torvaldsin ”eurooppalainen rakennepolitiikka”, kun EU ei kykene hoitamaan edes tilejään kuntoon tai noudattamaan omia lakejaan tai korjaamaan peruskirjaansa tähän maailmaan sopivaksi?
”Viime aikoina harrastanut ennenkaikkea talouskriisin syitä ja seurauksia.” – Se ei taida tässä riittää, kun keskustelee alan ammattilaisten kanssa (joihin itse en kuulu, edes ekonomina).
Ilmoita asiaton viesti
Vastineeni: http://jhuopainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/161196-…
Ilmoita asiaton viesti