Järjen ääni - Euroopassakin

Ukraina ja kansakunnan tie

Samoihin aikoihin kun Johan Ludvig Runeberg muotoili Vänrikin runoja ja siten osallistui suomalaisen identiteetin luomiseen, kirjoitti Taras Ševtšenko runoja, joiden tarkoituksena oli luoda ukrainalainen identiteetti. Siinä missä Runebergiä onnistutti, Ševtšenko epäonnistui.

 

Kirjoitin tietenkin ihan tahallani että Runebergiä onnistutti. Hän ei ollut yksin liikkeellä. Aurora-seuran muut jäsenet osallistuivat kukin omalla tahollaan uuden suomalaisuuden rakentamiseen - toiset suomeksi, toiset på svenska.

 

Mutta Aurora-seuran jäsenten menestykseen vaikutti monta muuta tekijää. Ehkä tärkein näistä oli kansalaisyhteiskunnan kasvu jollain tavalla tasajalkaa uranuurtajien ajatusten kanssa. Kriisien syntyessä 1905 ja 1917 suomalainen kansalaisyhteiskunta olikin riittävän voimakas ja järjestäytynyt pärjätäkseen. Ihan kolhuitta se ei tietenkään mennyt. Sisällissota jätti jälkensä.

 

Mutta edelleen: näin vähän jälkijättöisen kuvakulman kautta katsottuna Suomea onnistutti.

 

Ševtšenkoa ja Ukrainaa ei.

 

Epäonnistuminen johtui tietenkin monesta tekijästä. Keisarillinen Venäjä oli jakautunut oblasteihin tai kuvernamentteihin. Ei siis ollut sellaista yhtenäistä "ukrainalaista" maantieteellistä aluetta, jonka luontoon kansallisuusaate oli helposti kiinnitettävissä. Romantiikassa luonto näytteli hyvin keskeistä osaa. Ja kyllä se Ševtšenkon tuotannossa näkyy arona, mutta ukrainalainen aro on ehkä epämääräisempi kuin saarijärveläinen hallanaro.

 

Mutta Ševtšenko teki myös toisen erehdyksen. Ja kolmannen.

 

Hän valitsi sankarikseen kasakan, valtiollisen ja kasvuhakuisen asutuspolitiikan yksinäisen hahmon, ei ahkeraa ja uskovaista talonpoikaa vaimoineen. Paavokin oli valtiollisen asutuspolitiikan uhri, mutta hän oli samalla "protestanttisen etiikan" läpitunkema.

 

Ukrainassa jo uskonnon tuominen runoon olisi jakanut mielipiteet ja identiteetin. Osa ukrainalaisista pysyi uskollisina Firenzen kirkolliskokouksen päätöksille eikä antanut Moskovan ruhtinaan määrätä mitä ja mihin he uskoivat.

 

Ja niin se jatkuu

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Mielenkiintoinen rinnastus, kiitos. Joka päivä oppii jotain uutta.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Shevtshenko (Taras, 1814-1861) on kuuluisa Ukrainassa, mutta suhteellisen tuntematon muualla. Kun seurueemme keväällä 2011 pysähtyi hänen muistomerkkinsä ääreen, opas esitteli näköispatsaan ja lisäsi varmistaen: "Tämä ei ole se jalkapalloilija (Andrei, 1976-)."

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Hisoriantulkinta saattaa mutkistaa kansakunnan tietä:
Putinin historiantulkinnan mukaan Suomen osalta, II maailmansodassa (talvi- ja jatkosota) korjattiin vain virheellisesti piirretty raja, jota Stalin rukkasi oikeaan paikkaan.

Tällä periaatteella Ukrainan kansakunnan tie saattaa muodostua hyvinkin ohdakkeiseksi. Olisikin syytä pohtia, onko konfliktihakuinen presidentti ns. täysin kartalla, kun hän toimii sellaisen pyynnön perusteella, jonka on tehnyt omia kansalaisiaan murhauttanut toisen ystävällismielisen maan (ent.) presidentti.

P.S.
Runebergia onnistutti myös Ruotsissa, jossa hänellä on yhä rooli koulujen OPS:ssa :D

Käyttäjän MarjattaLaiho kuva
Marjatta Laiho

Missä maailmassa "korjataankin virheellisesti piirrettyjä rajoja", usein satunnaisissa historian tilanteissa johonkin sohaistuja, ei juuri "oikeita" ratkaisuja ole löydettävissä. Ihmisaivoja ja niiden kehittämää tekniikkaa luulisi voitavan käyttää kuitenkin paremmallakin tavalla kuin tappamalla tarpeeksi toisen rajalinjan kannattajia, että toinen saadaan joksikin aikaa piirretyksi kartalle.

Näistä kaikkialla itämistä odottavista konfliktin siemenistä voisi yrittää kasvattaa uudenlaisen ihmiskunnan ituja – luomalla vähitellen yhä enemmän sellaisia rajojen kohtaamisia kuin Suomen, Ruotsin ja Norjan rajojen kohtaamispiste Pohjolassa. Wikipedian mukaan Schengen-alueella sen "[r]ajapyykin saa vapaasti kiertää (mikäli mukana ei ole tullattavia tavaroita)".

Yhteisen maapallomme pintaa ja muun luonnon ohella ihmisten elinmahdollisuuksia tärvellään jo niin hirvittävästi teollisuuden ja rakentamisen kautta, ettei sotien hävitystä enää kaivattaisi yhtään enempää. Jospa vanhan Venäjän tsaarit olisivatkin lukeneet Runebergia (sekä heille tuotuja suuria adresseja) ja tykästyneet autonomisen Suomen demokratiamalliin! Vastaavan ujuttaminen maaorjien maahan olisi saattanut kääntää historian kulun...

Käyttäjän timouotila kuva
Timo Uotila

Toivottavasti EU:ssa ja Kremlissä luetaan Shevtshenkoa ennen kuin ryhdytään mihinkään hätäisiin toimiin Ukrainassa.

Venäjä ja Ukraina ovat niin lähellä toisiaan maantieteellisesti, etnisesti ja historiallisesti, että niiden riitely ei olisi kenenkään etu. Venäjä on myös ainoa, joka voi pelastaa Ukrainan talouskatastrofilta.

Tärkeintä olisi kitkeä korruptio ja oligarkkien mellastelu Venäjällä, Ukrainassa ja myös Valko-Venäjällä.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen

Miten korruptio ja oligarkit kitkettäisiin Venäjällä, Ukrainassa ja Valko-Venäjällä, kun sitä ei osata tehdä edes Suomessa?

Ukraina on etnisesti jakautunut maa, mutta edes itäisen Ukrainan venäjänkielisessä enemmistössä ei ole mitään suurta yksimielisyyttä Venäjän alle kuulumiseen. Maan ajautuminen splittiin ei ole mahdoton ja kirjoitinkin sen aiemmin ylös ehkä parhaimpan realistisista vaihtoehdoista. Yllätyksekseni TalSan vierasblogissa Evli Pankin ukko kirjoitti lähes samansisältöisesti.

Teen parhaillaan pitempää selvitystä Ukrainan roolista energiabisneksessä. Maakaasuputket ovat vain yksi osa palettia - myös liuskekaasu, jonka eurooppalaiset esiintymät keskittyvät Mustan Meren rannalle, ovat iso juttu. Ne ovat taloudellinen uhka Venäjälle, ja länsiyhtiöt tekevät jo koekaivauksia. Rähjäämällä alueella Venäjä voi onnistua pelottelemaan energiajätit muualle.

Myös Venäjän sisäinen heikkous ja kansannousujen pelko ajaa Moskovaa toimimaan, kuten se toimii. Varmasti myös Ukrainan valtionkassasta kähvelletyt varat motivoivat suojelemaan ex-presidenttiä. Moskova pitää huolta ystävistään, ja etenkin maksavista sellaisista.

Putinin suurin uhka ovat tällä hetkellä oligarkit - ruplan devalvoituminen ja pörssikurssien lasku saattaa saada rahan ja vallan kääntymään Putinia vastaan. Siksi tarvitaan kansan- ja armeijansuosiota.

Toimituksen poiminnat