Puun ja kuoren välissä

Neljännen presidenttivaalipaneelin jälkeen huomasin kotimatkalla miettiväni miksi keskustelu ei toimi. Ensin hain kyllä syitä itsestäni ja olin sisäisessä dialogissa aika armoton. Aamulla tuntui kuitenkin vähän selkeämmältä.

Keskustelun muoto ei toimi eikä nosta katsetta.

Keskustelun/keskustelemattomuuden ongelma on siinä, että kysymykset ja vastaukset rämpivät tämän päivän suossa. Ilmiö ei ole uusi. Muistan vanhan Aktuellt-toimituksen (Ylen ruotsinkieliset radiouutiset) keskustelut ”todayismistä”: meidän kyvyttömyydestä päästä irti poliittisen keskustelun tästä-ja-nyt asenteesta. Emme millään pystyneet nostamaan katsetta 45 astetta ylös edessämme olevasta loskasta. Puhumattakaan kyvystä katsoa horisonttiin ja aavistaa mitä horisontin takana on tarjolla ja tulossa.

Samasta syystä presidenttiehdokkaiden keskustelu on ponnetonta ja jaarittelevaa.

Horisontissa näkyy kuitenkin tulevien haasteiden aamurusko. Haasteita on ainakin neljä.

EU. Jostain perin taktisesta syystä kaksi ehdokasta puhuu EU:n uhkaavasta kehityksestä federatiiviseksi ylivaltioksi. Vaara on temmattu ihan tyhjästä vastamaan samassa hengenvedossa luotuun kuvaan Suomen (ja suomalaisuuden) häviämisestä.

Todellisuudessa tilanne on pikemminkin päinvastainen. EU voi hajota rusinanpoimijoiden piittaamattomuuteen Euroopan yhteisistä eduista. Višegrad-valtiot kokevat pitkäaikaisen sorron jälkeen myöhään syntynyttä kansallisuushurmiota, joka johtaa heitä Eurooppa-sokeuteen ja vaaralliselle tielle omien vähemmistöjen sortamiseen. Esimerkkejä on jo runsaasti.

Ilman EU:ta pieni ja syrjäinen maa, jonka BKT:sta huomattava ja elintärkeä osa syntyy viennistä, on aika kaltevalla pinnalla.

Teknologia. Kehitys on päätähuimaava ja synnyttää jo luddilaisia pelkotiloja. Alkuperäiset luddilaiset pelkäsivät kehruukonetta. Tämän päivän henkiset jälkeläiset pelkäävät robotteja ja tekoälyä. Älyttömästi.

Mutta jos Suomi ei pysy mukana teknologian rynnistyksessä olemme vielä kaltevammalla pinnalla. Meidän pitää siis kehittää koulutustamme ja lujittaa sosiaalisia rakenteitamme. Epäilen että SoTe-uudistus ei meitä tässä mielessä palvele.

Ympäristö. Ilmakehän lämpeneminen on vakava globaalinen uhka, joka ei ihan ensimmäiseksi iske meidän oloihimme, mutta jonka seuraukset kohdistuvat voimakkaasti koko globaaliin järjestelmään. Jos me emme ole tässä kärkiprojektissa mukana, olemme globaalin ympäristötsunamin hyökyaallossa.

Järkeä saa kuitenkin käyttää. Se edellyttäisi että me myös näkisimme maankäytön muutoksien olevan meidän boreaalisessa metsävyöhykkeessä marginaalisia. LULUCF ei siis ole luonnonsuojeluohjelma.

Venäjä. Itäinen naapurimaamme on hyvää vauhtia suuntaamassa valtavaan kriisiin. Poliittinen järjestelmä on kyvytön vastaamaan haasteisiin. Kansalaisyhteiskunta on viimeisen kolmensadan vuoden aikana mankeloitu olemattomaksi. Ja aikaisemmin sillä ei ollut edellytyksiä kasvaa. Talouden rakenne öljy- ja kaasuriippuvuuksineen ja jyrkkine kehityseroineen ihan Sydän-Venäjää myöten, on aikapommi jossa sytytys jo tikittää.

Poliittinen komento, joka pistää tanssivia tyttöjä vankilaan (Novorossisk esimerkkinä) ja elää Suuren terrorin 80-vuotisjuhlallisuuksia, on kykenemätön ohjaamaan tätä jättiläistä uusille urille ja on meidän eurooppalaisen tulevaisuuden kannalta täysin arvaamaton.

Mutta kaikesta tästä olemme kykenemättömiä keskustelemaan.

 

Nils Torvalds

nilstorvalds
Helsinki

RKP:n europarlamentaarikko. Kolmannen polven journalisti. Innokas keskustelija - mutta asiasta. Viime aikoina harrastanut ennenkaikkea talouskriisin syitä ja seurauksia. Toimittanut aiheesta kirjasen joka ilmestyy lsekä ruotsiksi että suomeksi.
Suurten ikäluokkien lapsi. Viiden lasten isä ja kohta kuuden isoisä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu