*

Järjen ääni - Euroopassakin

Askel eteenpäin – ja tyhjään…

Viimeinen vaalitentti (YLE 14.12.) ennen kuin joulurauha laskeutuu, oli aika hyvä. Andersson ja Vaaherkumpu osasivat asiansa ja tematiikka oli järkevästi ajateltu. Heistä huolimatta rytmitystä ja aiheesta toiseen siirtymistä häiritsi sen jälkeen politiikkojen helmasynnit: asiassa pysymisen heikkous ja paasaus.

Eräs asia tuli kuitenkin – toivottavasti – selväksi: Lissabon-sopimuksen artikla 42.7 ei käytännössä anna toimivia turvatakuita.

Allan Rosaksen ja Lorna Armatin ”EU Constitutional Law – An Introduction” (toinen painos) toteaa näin: ”Sopimuksen 42:n artiklan toinen pykälä tekee selväksi, että yhteinen puolustuspolitiikka on yhä lastenkengissä ja että mikä tahansa muutos yhteisen puolustuksen suuntaan toteutuu ainoastaan Euroopan neuvoston yksimielisen päätöksen kautta, jota sen jälkeen pitää vahvistaa kunkin maan perustuslaillisten vaatimusten mukaisesti.”

Kaikki väittämät, että 42.7 antaisi jonkun toimivan turvallisuustakeen on siis tyhjän päällä. Tämä on mielenkiintoista, koska aikaisemmissa keskusteluissa ehdokas Sauli Niinistö rakensi turvallisuuspoliittisen konstruktionsa juuri tämän horjuvan alustan päälle.

Kun minä torstaisessa keskustelussa totesin, ettei 42.7 anna mitään, ehdokas Niinistö kommentoi, että ”jos näin on Suomi, rikkoi kyseistä artiklaa antaessaan Ranskalle apua”.

Väite ei pidä paikkaansa. Juuri johtuen siitä, ettei EU:lla ole yhteisiä sotajoukkoja eikä toimivaa päätöksentekomekanismia, ei ollut myöskään mahdollista 42.7:n pohjalta ryhtyä tositoimiin. Puheet artiklasta olivat siis poliittisia korulauseita ja kaikkinainen apu Ranskalle annettiin kahdenvälisillä sopimuksilla.

Väittely 42.7:stä on kuitenkin meille kaikille terveellinen paluu todellisuuteen.

• EU ei pysty antamaan todellisia turvatakeita.

• EU:sta ei myöskään kovin helpolla eikä lähiaikoina (jos koskaan) kehity puolustusliittoa

Nämä tosiseikat ovat tärkeitä myös torstaisen keskustelun toisen polun arvioimisessa. Ehdokkaat Paavo Väyrynen ja Laura Huhtasaari toistivat toistamiseen, että EU on hyvää vauhtia kehittymässä ylikansalliseksi federatiiviseksi supervaltioksi. Perusteluna käytettiin taas SPD:n puheenjohtajan Martin Schulzin twiittiä.

Maailma vilisee kehnosti muotoiltuja twiittejä ja Schulz on tässä(kin?) aika huonossa seurassa. Pääasia on kuitenkin, ettei väite tästä syntymässä olevasta supervaltiosta pidä paikkaansa. Juuri tästä syystä meidän tulee harkita miksi tällainen epätosi (fake news) väite esitetään.

Luen parhaillaan John Barghin kirjaa ”Before You Know It”. Bargh on Yalen yliopiston psykologian professori ja käsittelee kirjassaan alitajunnan automaattisia reaktioita. Meidän ajatus-DNAssa piilee voimakkaita pelkoreaktioita. Ne toimivat alitajunnan kautta, ja näyttelevät juuri sen tähden huomattavaa osaa maailmankuvan rakentumisessa.

Väyrynen ja Huhtasaari leikkivät näillä pelkoreaktioiden alitajuisilla radoilla. Niillä on leikitty aikaisemminkin ja nämä leikit johtavat hyvin helposti erittäin vastenmielisiin ideologisiin rakenteisiin. Toivon siitä syystä hartaasti ettei vaalipäätöksiä tehdä tällaisten ajatusmörköjen pohjalta.

Miten olisi tunnuslause ”Make Finland sivistynyt again”?

 

Nils Torvalds

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Kyllä minusta Schulzin twiitti pitää tulkita sen sanamuodon mukaisesti. Jos suomalaiset pelkäävät federalistisia rakenteita ja hylkäävät liittovaltion, he ovat ansainneet paluun Venäjän alusmaaksi. Sitä saa mitä tilaa, myös kansainvälisessä politiikassa.

Käyttäjän hexu980 kuva
Heikki Aukee

Federalistinen kehitys vaatii realismia ja tosiasioiden tunnustamista. EU kehittyy federalistiseen suuntaan, mikäli aikoo pysyä kasassa. Vaihtoehtoina meille tarjotaan EU-laajuisilla vaaleilla valittavaa EU-presidentti tai EU-liittokansleri -johtoista Euroopan unionia. Kumpikaan ei ole Suomen etu.

Torvalds, kuten muutkin Suomen mepit, vastustavat komission jäsenten valitsemista neuvoa-antavilla vaaleilla, mikä olisi Suomen etu. EU ei kiellä järjestämästä komissaarivaaleja jäsenmaassa tälläkään hetkellä. Olisi mahdollista ottaa komissaarin uusi demokraattinen valintatapa käyttöön Suomessa jo etukäteen esimerkiksi muille EU-maille, että EU on demokratisoitavissa toisellakin tapaa. Komission vahvistaminen olisi myös Suomen etu.

Komissaarin neuvoa-antavilla yhden kierroksen vaaleilla valinta on siinäkin mielessä kannatettava ajatus, että nykyistä menettelyä noudattamalla mitenkään sopimuksia muuttamatta, kaikki EU-elimet vapaaehtoisesti hyväksyessään jäsenmaan vaaleilla valitun komissaarin, pääsisivät ansaitsemaan kansalaisten luottamuksen, osoittaessaan itse jäsenmaiden kansalaisten suuntaan noudattavansa demokratian ajatusta konkreettisella tavalla.

Kansalaisten lisäksi jokainen elin myös valvoisi tällöin toistensa hyväksymis-, esitys- ja valintamenettelyä. Vaikka parlamentin kokoonpano määrittääkin neuvoston ehdotusta, mikään ei estä huomioimasta muulta osin parlamentin kokoonpanoa.

Komission jäsenen vaaleilla valinta tarkoittaisi sitä, että kansalaisilla olisi suorilla vaaleilla valittu oma edustaja keskeisessä päätöksentekoelimessä. Siihen loppuisi kritiikki ja valitus EU:n epädemokraattisuudesta.

Käyttäjän artoollikainen kuva
Arto Ollikainen

Kiitokset hyvistä pohdituista näkemyksistäsi presidentinvaalidebateissa.

Olen samaa mieltä EU:n merkityksestä turvallisuuspoliittisessa ympäristössämme - lienee samaa luokkaa YK:n ja Turvallisuusneuvoston aikaansaamattomuudessa ja nahkapäätöksissä, jos yleensä päätöksiä edes saadaan aikaan.

Oma puolustus ja puolustustahtomme sekä NATO antavat turvallisuustakuita eriasteisilla onnistumisprosenteillaan.

Tosipaikan tullen en usko liittoutumattomuuden ja sovittelijan viitan suojaukseen tai sanotaanko, että niihin ei ainakaan voi varata.

Yksi asia avaukseesi: mielestäni ei ole sivistynyttä mollata kilpakumppaneita...

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen

Toisaalta on hyväkin, että Väyrynen ja Huhtasaari yrittävät näissä raskaan sarjan debateissa käyttää näyttävästi "pelko on aseeni" strategiaa. Kun se ei saa vastakaikua - ase alkaa tussahdella. Kun omat puukot ovat tylsyneet riittävästi - lastuja ei saada enää vuoltua sytykkeeksi. Populisti tarvitsee sytykkeitä pärjätäkseen.

Käyttäjän hexu980 kuva
Heikki Aukee

Naton kannatuksen suhteen ihmisen pelkoreaktio ilmenee niin, että Suomen nato-jäsenyyden esiin ottaminen nostaa mieleen ensimmäisenä turvallisuuden heikentymiseen liittyvät tekijät. Venäjä! Venäjä! Venäjä!

Pelkoreaktio estää mieltä huomioimista ja oivaltamatta turvallisuuden vahvistumiseen liittyviä tekijöitä, Nato-jäsenyyttä puoltavia argumentteja merkityksellisinä etuina tai enää uskomasta tosiasioitakaan faktoina. Ihminen menettää kyvyn realistiseen asian käsittelyyn mielessään totaalisesti.

Edellinen koskee muuten meppejäkin, kun asiana on komissaarin vaaleilla valinta. Koska eivät usko sitä mahdolliseksi EU:n sopimusten puitteissa ja tarpeeseen jäsenmaiden yksimielisyydestä, mepin aivot kieltävät asian ajattelun kokonaan. Ei paina argumentit asian puolesta yhtään mitään. Vaikka kuinka löisi pöytään etuja, perusteluja, tosiasioita ja välttämättömyyksiä, ei vaikuta yhtään mitään.

Käyttäjän esalehtinen kuva
Esa Lehtinen

Täytyy muistaa, että Venäjän johdon puheista vastuu on kuulijalla. Kyllä Venäjän johdossa aivan hyvin tiedetään NATOn todellinen luonne: puolustusliitto. Eivät Venäjän johdossa olevat ihmiset ole mitään ääliöitä. Se, että Venäjän johto retoriikassaan nimeää NATOn viholliseksi, tapahtuu ainoastaan Venäjän sisäpolitiikkaa varten, kuten Torvalds totesi YLEn torstai-iltaisessa keskustelussa.

Mielestäni Sauli Niinistö on myös NATO-mies, vaikka hän tällä hetkellä antaa toista ymmärtää. Hänenkin puheistaan vastuu on kuulijalla. Eivät NATO-maiden sotilasjoukkojen harjoittelut Suomessa ole tapahtuneet ilman ulkopoliittisen johdon laajaa hyväksyntää. Onkin mielenkiintoista nähdä, mikä on Sauli Niinistön julkinen NATO-kanta tulevaisuudessa.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

"Se, että Venäjän johto retoriikassaan nimeää NATOn viholliseksi, tapahtuu ainoastaan Venäjän sisäpolitiikkaa varten"

Vaikka tämän on yleisesti hyväksytty tosiasia, Naton nimeäminen vihollisleiriksi otetaan myös Suomessa todesta.

Turvallisuuspoliittisen jargonin huipputuote on "Nato-optio", mikä vastaa satusetä Andersenin sadussa kuvattuja keisarin uusia vaatteita. Vain viisaat ja poliittisesti valistuneet ihmiset näkevät option. Se on Sauli Niinistön mukaan jopa turvallisuuspolitiikan "väline", mitä käytetään jos Venäjä ei ole kiltti meille. Venäjä tietenkin ottaa todesta tuon option.

Kansalaiset eivät kannata liittymistä Venäjän sisäpolitiikan vihollisleiriin, mutta ovat valmiit ottamaan apua tuolta vihollisleiriltä. Selkosuomeksi tämä on: "Pidämme teitä USA:n etuja ajavana sotaa lietsovana roistokoplana mutta hyväksymme apunne."

Toimituksen poiminnat